Suomi - teknologian kehitysmaa?

Teknologia tarkoittaa tapaa toimia, tapaa tehdä jokin asia. Tekeskin on viimeaikoina ymmärtänyt tämän eikä enää tue pelkästään tekniikkaa sisältäviä ratkaisuja. Jos kuitenkin katsotaan valtakunnan päätöksentekoa, ns. edustuksellista demokratiaa, on se jäänne jostain 1900-luvun alun saunan lauteilta. Kansalle ei oikeasti ole ollut vaikutuskanavia tähän asti. Usko demokratian toimivuuteen ei pelkästään horju, vaan sen hautajaisia vietettiin jo.

Viime aikoina on kuitenkin otettu askel parempaan suuntaan. Ainakin Vasemmistoliitolla on oma vaikutuskanavansa netissä, ministeriöt keräävät mielipiteitä Ota Kantaa portaalissaan ja onpa demokratialla oma Kansanvalta sivustonsakin. Työministeriö kaikessa armeliaisuudessaan keräsi kansalta mielipiteet siihen, miten suomalaisen työelämän on muututtava. Prosessissa käytettiin blogeja ja fasilitoitua ideointia ja sen lopputuloksena syntyi Uuden Työn Manifesti, jossa sanotaan, että kiusaamista halutaan karsia (voi halleluja!) työpaikoilla ja yhteiskunnallista yrittäjyyttä aletaan tukea. Harva poliitikko kuitenkaan edes tietää, että tällainen manifesti lojuu jossain sähköpostilaatikoiden syövereissä.

Pointti ei ole siinä, ettäkö halutessaan puolueet tai ministeriöt voisivat osoittaa laupeuttaan ja avata kanavan ylhäältä alas kohti kansan syviä rivejä. Jo nykypäivän teknologia mahdollistaisi oikean demokratian toteutumisen. Asioiden valmistelua voitaisiin hoitaa avoimesti vaikkapa wikeissä, niin että kaikilla olisi aikaa tuoda ideansa pöytään ja ymmärtää asia läpikotaisin. Ennen eduskunnan äänestyksiä kansalta voitaisiin kysyä suuntaa antavaa mielipidettä vaikka tekstiviestitse. Ja paikallistason määrahoista osa voitaisiin jakaa avoimesti osallistuvalla budjetoinnilla.

Koska niin monella korkean tason poliitikolla tuntuu olevan oma lehmä lautakasassa, en usko, että pyhä kolminaisuus (Pekkarinen-Vanhanen-Katainen) hevillä järkkyy linjastaan. EU:n hyväveli-järjestelmästä puhumattakaan. Mutta, muutos voi lähteä oman kaupungin tai kunnan toiminnasta. Meidän tulee vaatia, että saamme osallistua päätöksentekoon - ei perinteisellä "kurkkaa kaavaa, jos ehdit" -mentaliteetilla, vaan kansan ehdoilla ja nykyajan työkaluilla. Entä jos meillä olisikin 200 mediamannekiinin sijasta 5 326 314 aktiivista vaikuttajaa?
Aiheesta on olemassa erittäin hyvä brittiläinen dokumentti nimeltä Us Now. Olen tällä hetkellä suomentamassa sen loppuosaa, jota toivon kaikkien levittävän kuntiensa päättäjien keskuudessa, tai jopa järjestävän yhteisen keskustelutilaisuuden dokumentin teemoista. Tuo tekstittäminen on muuten sen verran aikaa vievää puuhaa, etten millään pysty yksin siihen urakkaan (tule mukaan!). Mutta se ei liene tarkoituskaan, koska me kaikki voimme nykään osallistua mihin haluamme... paitsi demokratiaan. Se on meistä kiinni tyytyykö seuraavakin sukupolvi vain valittelemaan kohtaloaan, vai voivatko he oikeasti osallistua perustuslan turvaamaan oikeuteensa vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon.
Osallistumisesta puheen ollen, nämä US-blogit mahdollistavat ryhmäkirjoittamisen (ks. wp-admin -> käyttäjät). Jos Sinulla sykkii sydän samanlaisella intensiteetillä kuin meikäläisellä, ota yhteyttä ja tule mukaan kirjoittamaan Vihaisia Kirjeitä Rakkaudella tai kutsu oman blogisi kirjoittajaksi niin laitan tämän naftaliiniin: tomi(at)feelovation.com. Ei väännetä yksin, koska olemme kaikki yhtä.